perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulu tuli, joulu meni

Toivottavasti teillä oli hauska joulu!

Joulun aikaan tulee ajateltua niitä, joilla ei ole ketään tai mitään. Netissä pyöri paljon kuvia henkilöistä, jotka on jotenkin avustanut vähäosaisia lahjoilla tai joululahjarahalla. Toivottavasti tällaisia asioita oikeasti on tapahtunut, eikä pelkkiä postauksia karman vuoksi.

Joulu on kyllä lasten juhla. Harmittaa, ettei perheessäni ole lapsia, mutta onneksi meillä on sen sijaan lapsenmielisiä! Tehtiin avopuolison kanssa joulukuusen muotoinen jouluvalokuvio tyjälle seinälle ja kerättiin lahjat sen alle. Ja avattiin ne reilusti ennen joulua tietenkin. Johtuen kyllä siitä, ettei voitu olla yhdessä tänä jouluna. Mutta olen ylpeä itsestäni, koska jaksoin avata joulukalenterin luukkuja päivä kerrallaan. Tai en avannut niitä vaan raaputin. Veikkauksen joulukalenteri on aika perinteinen veto, muistan faijan jo ostaneen sellasia meille joskus kun koko perhe oli vielä koolla. Enkä voittanut mitään... taaskaan. Ensi vuonna kyllä sitten ihan varmasti.

Veikkauksen pelit, varsinkin arvat ja lotot, on niin haaveilua varten kuin olla ja voi. Taitavat itsekin kuvailla niitä sellaisiksi. Illalla, jos on vaikeuksia saada unta, saatan kuvitella, mitä tekisin jos voittaisin monta miljoonaa lotossa. Eikä haittaa ollenkaan, jos ei ole sitä lottokuponkia ostanut. Suosittelen kovasti tätä kikkaa. Toinen hyvä vaihtoehto on pistää jotain hiljaisella pyörimään, esimerkiksi vapaapainia. Nukahtaa varmasti. Mikään kikka ei kyllä valitettavasti toimi silloin, kun olen yksin kotona. Jostain syystä en koskaan totu yksinä kotona tuutimiseen, kaikki pienet narahdukset ja äänet häiritsee. Tai enemmänkin herättää sen ikävän mielikuvituksen, joka pystyy kuvittelemaan lottovoiton lisäksi myös ryöstäjät ja raiskaajat.

WoWissa on ollut jouluna niin hiljaista, että kävin äidin kanssa kaupilla vinguttamassa tilini tyhjäksi. Harmillisestihan siinä kuitenkin kävi, että samasta paikasta ostamassani lompakossa oli hälytin jäänyt deactivoimatta ja läppärilaukun sisällä ei ollutkaan kantohihnaa, vaan tyhjä pussi vain. Hälytin ei onneksi ollut ongelma, seuraavassa kaupassa oltiin onneksi ystävällisiä ja aika nopeasti osasin epäillä lompakkoa. Kotona se oli helppo kaivaa esille ja säästää aprillipäivää varten. Täytyy sen laukun kanssa raahautua vielä takasin, ei vaan sen takia, että tuotteessa oli virhe vaan myös sen takia, etten tee mitään kädessä kannettavalla laukulla. On yllättävän raskasta raahata yhdessä kädessä läppäriä, kokeilkaa joskus. Vaikka tuli kyllä äidillekin sanottua, että kun oppii vasemmalla kädellä oikeakätisenä pyyhkimään, niin mikään maailmassa ei voi enää olla esteenä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet tulossa... eli siis samaa vanhaa tiedossa. Oikein hauskoja välipäiviä!

Tässä vielä soma kisu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti