Vietin juuri äsken hauskan hetken instaamassa. Tankilta katkesi yhteys (dc) ja jäimme muun partyn kanssa odottelemaan. Harvinaista jo sinänsä, että koko ryhmä jää ja jutteleekin vielä. Shadow priest pyysi minua tanssimaan pettinsä kanssa ottaakseen screenshotin. Poseerasiin siis moonkinina hänen pikku moonkininsa kanssa kuin turistille konsanaan. Noin kevyt tunnelma tekee kyllä hyvän mielen.
Palatessaan tankki esitti pahoittelunsa say-chattiin, joka yleensä on vähän nyypän merkki, mutta epäilen, että hänen party-chattinsa bugasi. Kiltakavereille nimittäin on käynyt niin, että jos kone on jäätynyt kesken matkan ei takaisin tullessa party-chat enää jostain syystä toimi. Kaikki tämä siis tapahtunut uuden patchin jälkeen. Chatti alkaa sitten jossain vaiheessa taas toimimaan mitään ilmoittamatta, eikä kenellekkään ole vielä selvinnyt mistä se johtuu.
Tässä samaisessa instassa oli aluksi mukana ele shamaani, joka lähti toisen huoneen kohdalla jo partysta. Sama tapahtui myös edellisellä reissullani luolastoon. En tiedä mistä tämä johtui, hämmentävää aina kun näin käy. Mutta haluan kuitella, että heirloomattu shamaani tunsi suurta alemmuuskompleksia jäädessään jälkeen boomkinille DPS-mittarissa. Ja häpeähän se onkin, koska muuten olen yleensä aina jonon hännillä.
Eräs tuttavani on juuri alkanut pelaamaan WoWia ja hänellä tuntuu olevan enemmän kuin kourakaupalla bugeja. Questit ei toimi, mobit eivät tiputa loottia, säädöt eivät toimi, jne jne. Ymmärrän hänen kiroamisen, ettei jaksa pelata jos bugeja on joka sormelle. Mutta bugit eivät olleet tässä tarinassani pointtina vaan olen monesti miettinyt mikä on paras alotushahmo. Suosittelin eräälle ystävälleni kesällä, että druidi on kiva, rollaa semmonen. harmittelin jälkikäteen, että druidi ei tosiaankaan ole aloitusystävällinen hahmo miljoonien skilliensä takia. Alkuhahmoksi suosittelisinkin ehdottomasti huntteria. Myös rogue tai warrior voisivat sopia alkulevelien yksinkertaisuudellaan. Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä, mikä on siis paras aloitushahmo ensikertalaiselle? Entäs kokeneemmalle MMORPG:en tuntijalle, mutta WoWiin ensikertaa rollaavalle?
Blissu on muuten mielestäni tosi fiksu asiakaspalveluasioissaan. Siirsin ensimmäistä kertaa hahmon serveriltä toiselle ja battle.netissä sanottiin tämän kestävän normaalisti ainakin tunnin, mutta pitäisi varata useita päiviäkin siirtoon. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin hahmo oli valmis pelattavaksi. Blizzard varaa liikaa aikaa ja antaa kovasti varaa kaikelle ja me asiakkaina voimme olla sitten positiivisesti yllättyneitä kun homma sujuukin "suitsaitsukkelaan".
Nyt takaisin lukemaan koulujuttuja. Jota tietenkin tehdään samalla kun jonotetaan randomiin!
lauantai 27. lokakuuta 2012
torstai 11. lokakuuta 2012
Pimeän kuun markkinoiden aikaan
Huomaan tulevani kokoajan entistä huolestuneemmaksi maailman menosta ja etenkin Suomen tilanteesta. Tiedän sen kiinnittyvän tuleviin vaaleihin, mutta en voi ajatella, että asiat joita nyt nostetaan esiin, olisi jotenkin vähempiarvoisia vain ajankohtansa takia.
Varsinkin nämä kaksi tekstiä ovat kiinnittäneet huomioni: päiväkodista ja oikeudesta, vaikka monia muitakin internetin syövereissä on pyörinyt. Facebook on siitä masentava paikka, että jos jaksaa klikutella niitä tylsemmännäkösiä linkkejä, saattaa joutua oikeasti ajattelemaan asioita. Tietohan tunnetusti lisää tuskaa.
Makkaralla on aina kaksi päätä ja niin on yhteiskunnallisilla asioillakin: salaliittoteorioitsijat. Kolmas pää tässä Fukushima-makkarassa on tietenkin valtion virallinen tiedotus. Muistakaa, hyvät ihmiset, että mitä tahansa luette, niin ottakaa ne ruusunpunaiset silmälasit nenältä ja laittakaa ne synkän harmaat lasit tilalle. Olkaa kriittisiä ja ajatelkaa itse. Kuinka hulluilta salaliittoteoriat välillä vaikuttavat, ei tarkoita sitä etteikö niissä olisi ainakin osa totuutta ja se, että viralliset puhelinlangat vaikuttavat rehellisiltä, ei tarkoita sitä, etteikö jonkun etuutta ajeta siinä. Kysymys kuuluukin; onko se sinun etusi, lapsesi etu tai ikääntyvän vanhempasi etu?
Loppukevennykseksi haluan linkata tämän, koska ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa. Samalla kun sitten tulevaisuudessa juotte dinosauruksista fossiileita tekevästä mukista ja katsotten Night at the Museumia, voitte miettiä onko ok näyttää lapsille suunnatuissa elokuvissa historiaa ja sen muinaisia henkilöitä nykypäivänä ymmärrettävinä. Voisin kuvitella, että emme voisi ymmärtää ihmisiä ja heidän yhteiskuntaa sadan vuoden takaa, saati sitten sitä aiempia.
Mikäs loppukevennys tuo muka oli! Pahoittelut siitä. Ilmeisesti ilmassa on liian raskaita ajatuksia ollakseen lopussa tai edes kevyitä.
Toivotan silti hauskaa Darkmoon fairea kaikille tasapuollisesti!
PS. jotta varmasti saan syytteen kansankiihottamisesta (voiko sellaisen saada, jos kansa eli kukaan ei lue sitä kiihottamista?) tässä motivoiva kappale Killswitch Engagelta.
Varsinkin nämä kaksi tekstiä ovat kiinnittäneet huomioni: päiväkodista ja oikeudesta, vaikka monia muitakin internetin syövereissä on pyörinyt. Facebook on siitä masentava paikka, että jos jaksaa klikutella niitä tylsemmännäkösiä linkkejä, saattaa joutua oikeasti ajattelemaan asioita. Tietohan tunnetusti lisää tuskaa.
Makkaralla on aina kaksi päätä ja niin on yhteiskunnallisilla asioillakin: salaliittoteorioitsijat. Kolmas pää tässä Fukushima-makkarassa on tietenkin valtion virallinen tiedotus. Muistakaa, hyvät ihmiset, että mitä tahansa luette, niin ottakaa ne ruusunpunaiset silmälasit nenältä ja laittakaa ne synkän harmaat lasit tilalle. Olkaa kriittisiä ja ajatelkaa itse. Kuinka hulluilta salaliittoteoriat välillä vaikuttavat, ei tarkoita sitä etteikö niissä olisi ainakin osa totuutta ja se, että viralliset puhelinlangat vaikuttavat rehellisiltä, ei tarkoita sitä, etteikö jonkun etuutta ajeta siinä. Kysymys kuuluukin; onko se sinun etusi, lapsesi etu tai ikääntyvän vanhempasi etu?
Loppukevennykseksi haluan linkata tämän, koska ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa. Samalla kun sitten tulevaisuudessa juotte dinosauruksista fossiileita tekevästä mukista ja katsotten Night at the Museumia, voitte miettiä onko ok näyttää lapsille suunnatuissa elokuvissa historiaa ja sen muinaisia henkilöitä nykypäivänä ymmärrettävinä. Voisin kuvitella, että emme voisi ymmärtää ihmisiä ja heidän yhteiskuntaa sadan vuoden takaa, saati sitten sitä aiempia.
Mikäs loppukevennys tuo muka oli! Pahoittelut siitä. Ilmeisesti ilmassa on liian raskaita ajatuksia ollakseen lopussa tai edes kevyitä.
Toivotan silti hauskaa Darkmoon fairea kaikille tasapuollisesti!
PS. jotta varmasti saan syytteen kansankiihottamisesta (voiko sellaisen saada, jos kansa eli kukaan ei lue sitä kiihottamista?) tässä motivoiva kappale Killswitch Engagelta.
torstai 4. lokakuuta 2012
Vakavammasta tänään
Tänään ajattelin kirjoittaa vähän vakavammasta aiheesta. Pohjustan ajatuksiani tällä: Ruotsin valtakunnassa kiellettiin orjuus vuonna 1335 (lähde: Ilmar Talve, Suomen kansankulttuuri 1990). Tämä siis koski myös Suomea. Toisin sanoen, rautalangasta vääntäen, täällä meillä on orjien pitäminen ollut laitonta vuodesta 1335. Pistää Amerikan historian ihan omaan perspektiiviinsä, eikö?
Kuvitellaanpa, että kreikkalaiset olisivat antiikissa keskustelleen orjuuden lopettamisesta. Suuret viisaat miehet kokoontuisivat keskustelemaan asiasta ja kannattajia olisi sekä puolesta, että vastaan. Puolestapuhujat selittäisivät ehkä ihmisarvosta, tasa-arvostaja muista eettisistä arvoista. Lopettamista vastaan olisivat ne, jotka pelkäisivät elinkeinonsa puolesta. Vastaan olisivat myös ne, jotka pelkäisivät orjien siirtyvän barbaarien orjiksi, jos kreikkalaiset heistä luopuisivat. Kreikassa kun kumminkin on paremmat olot orjille kuin barbaareilla, että olisihan se orjallekin parempaa olla kreikkalaisten orja kuin barbaarien orja. Tämähän siis on aivan hypoteettinen tilanne ja täysin kärjistetty.
Kuvittele, kuinka absurdilta se kuulostaa, että ylipäätään missään orjien pitoa pidettäisiin hyvänä asiana tai näin nykypäivän suunnalta ajatellen ylipäätään pitää orjuutta moraalisesti mitenkään oikeana tekona.
Noh, vaihdetaan orjien tilalle turkistarhaus ja siirretään keskustelu nykyaikaan.
Suomessa on menossa keräys nimistä kansalaisaloitetta varten. 50 000 nimellä eduskunta joutuu ottamaan istuntonsa käsittelyyn mahdollisen turkistarhauksen lopettamisen Suomessa. Tästä on käyty keskustelua jos jollakin suunnalla ja aika paljon ystävieni kesken. Ymmärrän pointin elinkeinon menetyksestä, toki, työpaikan menetys on aina pelottava asia. Ymmärrän myös mistä kumpuaa pointti, että turkikset tuotaisin muualta, jos teollisuus Suomessa lopetettaisiin ja tietenkin siellä muualla on huonommat olot eläimille kuin Suomessa. Ymmärrän vielä pointin "täällä ne saa edes vettä".
Mutta otetaanhan isompi pointti. Loppuuko turkistarhaus koskaan, jos sen lopettaminen ei jostain ala ja lähde leviämään. Miten se voi levitä, jos länsimaalaiset ja "sivistyneet" maat eivät näe sitä tarpeelliseksi? Kuinka koskaan ilman "isojen" esimerkkiä tulisivat "pienet" perässä? Eläin ei voi itse äänestää, se ei voi valita muuttavansa muualle, jossa turkistarhausta ei sallita. Turkis on täysin turha näin teollistuneessa yhteiskunnassa. Meillä on muita keinoja pysyä lämpimänä, muita materiaaleja jotka näyttävät samalta kuin turkis. Turkis on muotituote, ei elinehto. Onko mitään hyvää syytä pitää turkistarhausta olemassa?
Älkää taas ymmärtäkö väärin, en ole vielä käynyt itse allekirjoittamassa aloitetta laiska kun olen. Minulla on myöskin isoäidin vanha karvalakki, josta en ole luopumassa. Se on niin lämmin, minä kun palelen niin helposti. Ja jos heittäisin sen pois, niin sen takia kuollut/kuolleet eläimet ainakin olisivat kuolleet turhaan. Kiitollisena Suomen pakkasissa pidän lakkia päässä, kunnes se ei enää siinä pysy muistuttaen minua siitä, että elävä olento on kuollut minun hyvän oloni takia - todennäköisesti paremmissa oloissa kuin nykyään...
Hattu todennäköisesti kestää vielä sukupolvelta toiselle. Voin lapselleni sitä luovuttaessa muistuttaa niistä ajoista, kun Suomessakin oli vielä orjia, jotka eivät edes voineet auttaa rakentamaan yhteiskuntaa ja sivistystä vaan roikkuivat rikkaiden kauluksissa kuolleina täysin turhan elämän eläneenä.
Kuvitellaanpa, että kreikkalaiset olisivat antiikissa keskustelleen orjuuden lopettamisesta. Suuret viisaat miehet kokoontuisivat keskustelemaan asiasta ja kannattajia olisi sekä puolesta, että vastaan. Puolestapuhujat selittäisivät ehkä ihmisarvosta, tasa-arvostaja muista eettisistä arvoista. Lopettamista vastaan olisivat ne, jotka pelkäisivät elinkeinonsa puolesta. Vastaan olisivat myös ne, jotka pelkäisivät orjien siirtyvän barbaarien orjiksi, jos kreikkalaiset heistä luopuisivat. Kreikassa kun kumminkin on paremmat olot orjille kuin barbaareilla, että olisihan se orjallekin parempaa olla kreikkalaisten orja kuin barbaarien orja. Tämähän siis on aivan hypoteettinen tilanne ja täysin kärjistetty.
Kuvittele, kuinka absurdilta se kuulostaa, että ylipäätään missään orjien pitoa pidettäisiin hyvänä asiana tai näin nykypäivän suunnalta ajatellen ylipäätään pitää orjuutta moraalisesti mitenkään oikeana tekona.
Noh, vaihdetaan orjien tilalle turkistarhaus ja siirretään keskustelu nykyaikaan.
Suomessa on menossa keräys nimistä kansalaisaloitetta varten. 50 000 nimellä eduskunta joutuu ottamaan istuntonsa käsittelyyn mahdollisen turkistarhauksen lopettamisen Suomessa. Tästä on käyty keskustelua jos jollakin suunnalla ja aika paljon ystävieni kesken. Ymmärrän pointin elinkeinon menetyksestä, toki, työpaikan menetys on aina pelottava asia. Ymmärrän myös mistä kumpuaa pointti, että turkikset tuotaisin muualta, jos teollisuus Suomessa lopetettaisiin ja tietenkin siellä muualla on huonommat olot eläimille kuin Suomessa. Ymmärrän vielä pointin "täällä ne saa edes vettä".
Mutta otetaanhan isompi pointti. Loppuuko turkistarhaus koskaan, jos sen lopettaminen ei jostain ala ja lähde leviämään. Miten se voi levitä, jos länsimaalaiset ja "sivistyneet" maat eivät näe sitä tarpeelliseksi? Kuinka koskaan ilman "isojen" esimerkkiä tulisivat "pienet" perässä? Eläin ei voi itse äänestää, se ei voi valita muuttavansa muualle, jossa turkistarhausta ei sallita. Turkis on täysin turha näin teollistuneessa yhteiskunnassa. Meillä on muita keinoja pysyä lämpimänä, muita materiaaleja jotka näyttävät samalta kuin turkis. Turkis on muotituote, ei elinehto. Onko mitään hyvää syytä pitää turkistarhausta olemassa?
Älkää taas ymmärtäkö väärin, en ole vielä käynyt itse allekirjoittamassa aloitetta laiska kun olen. Minulla on myöskin isoäidin vanha karvalakki, josta en ole luopumassa. Se on niin lämmin, minä kun palelen niin helposti. Ja jos heittäisin sen pois, niin sen takia kuollut/kuolleet eläimet ainakin olisivat kuolleet turhaan. Kiitollisena Suomen pakkasissa pidän lakkia päässä, kunnes se ei enää siinä pysy muistuttaen minua siitä, että elävä olento on kuollut minun hyvän oloni takia - todennäköisesti paremmissa oloissa kuin nykyään...
Hattu todennäköisesti kestää vielä sukupolvelta toiselle. Voin lapselleni sitä luovuttaessa muistuttaa niistä ajoista, kun Suomessakin oli vielä orjia, jotka eivät edes voineet auttaa rakentamaan yhteiskuntaa ja sivistystä vaan roikkuivat rikkaiden kauluksissa kuolleina täysin turhan elämän eläneenä.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Tällä kertaa maailmasta
Hyvää päivää!
...kerrankin. Tänään sai siis nukkua pitkään.
Facebookista bongasin tämän linkin ja vaikken kaikkea siinä kirjoitettua purematta niele, tulee jotenkin sama tunnelma, kuin mistä olen jo pidempään puhunut. Jotain muutosta selkeästi kaivataan suunnalla ja toisella, mutta eiköhän se tälläkin kertaa jää puheen tasolle (huomaa itseironia).
Tuon linkkaamani blogin kautta kurkkasin myös miltä kirjoittajan omat sivut näyttivät. Löysin sieltä paljon aihetta tirkumiselle, koska mikäs sen arvostetumpi suosittelija "world record pianist":lle kuin kauppakeskus Jumbon marketing manager.
Hauskaa päivänjatkoa!
...kerrankin. Tänään sai siis nukkua pitkään.
Facebookista bongasin tämän linkin ja vaikken kaikkea siinä kirjoitettua purematta niele, tulee jotenkin sama tunnelma, kuin mistä olen jo pidempään puhunut. Jotain muutosta selkeästi kaivataan suunnalla ja toisella, mutta eiköhän se tälläkin kertaa jää puheen tasolle (huomaa itseironia).
Tuon linkkaamani blogin kautta kurkkasin myös miltä kirjoittajan omat sivut näyttivät. Löysin sieltä paljon aihetta tirkumiselle, koska mikäs sen arvostetumpi suosittelija "world record pianist":lle kuin kauppakeskus Jumbon marketing manager.
Hauskaa päivänjatkoa!
maanantai 1. lokakuuta 2012
Pet Battlesta
Miau ja räyhräyh!
Hyvä hetki kirjoitella on tietenkin, kun hahmo vääntää hikihatussa netherweave bageja. Joku hölmö myi clothia niin halvalla, että saan siitä aivan mielettömät voitot. Uuden lisäosan tuomat tulot pelkällä repputilalla on yhdelle hahmolle tuonut yli 3000g. Ei voi olla tykkäämättä, vaikka MoPin mukana onkin tullut kaikki kahjot tankit pelaamaan. Hirveä kiire end-game-contenttiin ja siksi juostaan instoja läpi tankkina ja pullataan hirveät massat. Yritä siinä sitten olla healeri, välillä meinasi itku tulla, mutta onneksi sitä aina välillä muistaa, ettei tämä nyt ehkä niin vakavaa ollutkaan. Ja voi aina mennä lepuuttamaan hermojaan pet battleen.
Siinä random dungeonia tai battlegroundia odotellessanne, suosittelen, että tutustutte tähän pet battleen, jos se ei vielä ole tullut tutuksi. Hauskaa ajanvietettä jotain odotellessa ja mikä parasta ehkä, jokin asia, mikä yhdistää kaikki altit kaikilla servereillä. Näin altoholin näkökulmasta tämä on mitä miellyttävintä. Achievementtien ja titlejen yhdistämistä en niin hyväksy tai allekirjoita, koska nyt esimerkiksi reputationia grindaa vain halvempien hintojen takia ja se jos mikä työltä kuulostaa. Varsinkin jos vertaa siihen, että siitä voisi saada jonkun hassunhauskan lisänimen hahmosi nimen eteen/taakse. Hassunhauska lisänimi kuulostaa minun korviini peliltä ja alennuksien saaminen vähän liikaa oikealta elämältä. Kuka haluaa mennä virtuaalimaailmaan tekemään sitä samaa, mitä voit tehdä täällä raikkaan (lue: kylmän) vesisateen ja pimeän keskelläkin?
No mutta nyt suistuin kiskoilta tämän aiheeni kanssa. Kaikki vanhat companionit on siis muuttuneet battle peteiksi joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ja niillä voi ottaa miehistä mittaa toisista pelaajista, NPC:stä tai luonnossa liikkuvista critterinkaltaisista olioista. Luonnossa tappelevat petit voidaan myös vangita omaa kokoelmaa varten ja ne saavat käsittääkseni randomisti harvinaisuusasteen, jonka paras on sininen eli tässä tapauksessa rare. Kannattaa siis samaa ötökkää yrittää ottaa kiinni kunnes saa sen sinisen. Mukana voi pitää vain kolmea samanlaista pettiä, mutta niitä voi vapauttaa takaisin luontoon, joita ei halua säilyttää. Kuinka humaania, Blizzard!
Aluksi itse pet battlaus tuntui ihan helpolta, mutta tuo kaikki sivussa oleva sälä oli vähän hankalampaa. Varsinkin kun omista varastoistani löytyi kymmenkunta horde balloonia ja toinen mokoma alliancen omaa. Kun sitten selvisi tämä petin vapauttaminen ja selvisi syy. miksi kannattaa samaa vihollista yrittää ottaa kiinni niin asioista tuli paljon mielekkäämpiä. Ne questit myös olivat hyvin selkeyttäviä ja palkinnot niistä olivat ihan kivoja. Varsinkin roolipelaaja voisi nauttia niistä kekseistä, joilla saa companioninsa tuplasti isommaksi.
Mitä te tätä enää tuijotatte vaan battlaamaan siitä!
PS. siinä sinisiä metsästäessänne voitte vilkaista myös keskustelua tästä sinisestä
Hyvä hetki kirjoitella on tietenkin, kun hahmo vääntää hikihatussa netherweave bageja. Joku hölmö myi clothia niin halvalla, että saan siitä aivan mielettömät voitot. Uuden lisäosan tuomat tulot pelkällä repputilalla on yhdelle hahmolle tuonut yli 3000g. Ei voi olla tykkäämättä, vaikka MoPin mukana onkin tullut kaikki kahjot tankit pelaamaan. Hirveä kiire end-game-contenttiin ja siksi juostaan instoja läpi tankkina ja pullataan hirveät massat. Yritä siinä sitten olla healeri, välillä meinasi itku tulla, mutta onneksi sitä aina välillä muistaa, ettei tämä nyt ehkä niin vakavaa ollutkaan. Ja voi aina mennä lepuuttamaan hermojaan pet battleen.
Siinä random dungeonia tai battlegroundia odotellessanne, suosittelen, että tutustutte tähän pet battleen, jos se ei vielä ole tullut tutuksi. Hauskaa ajanvietettä jotain odotellessa ja mikä parasta ehkä, jokin asia, mikä yhdistää kaikki altit kaikilla servereillä. Näin altoholin näkökulmasta tämä on mitä miellyttävintä. Achievementtien ja titlejen yhdistämistä en niin hyväksy tai allekirjoita, koska nyt esimerkiksi reputationia grindaa vain halvempien hintojen takia ja se jos mikä työltä kuulostaa. Varsinkin jos vertaa siihen, että siitä voisi saada jonkun hassunhauskan lisänimen hahmosi nimen eteen/taakse. Hassunhauska lisänimi kuulostaa minun korviini peliltä ja alennuksien saaminen vähän liikaa oikealta elämältä. Kuka haluaa mennä virtuaalimaailmaan tekemään sitä samaa, mitä voit tehdä täällä raikkaan (lue: kylmän) vesisateen ja pimeän keskelläkin?
No mutta nyt suistuin kiskoilta tämän aiheeni kanssa. Kaikki vanhat companionit on siis muuttuneet battle peteiksi joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ja niillä voi ottaa miehistä mittaa toisista pelaajista, NPC:stä tai luonnossa liikkuvista critterinkaltaisista olioista. Luonnossa tappelevat petit voidaan myös vangita omaa kokoelmaa varten ja ne saavat käsittääkseni randomisti harvinaisuusasteen, jonka paras on sininen eli tässä tapauksessa rare. Kannattaa siis samaa ötökkää yrittää ottaa kiinni kunnes saa sen sinisen. Mukana voi pitää vain kolmea samanlaista pettiä, mutta niitä voi vapauttaa takaisin luontoon, joita ei halua säilyttää. Kuinka humaania, Blizzard!
Aluksi itse pet battlaus tuntui ihan helpolta, mutta tuo kaikki sivussa oleva sälä oli vähän hankalampaa. Varsinkin kun omista varastoistani löytyi kymmenkunta horde balloonia ja toinen mokoma alliancen omaa. Kun sitten selvisi tämä petin vapauttaminen ja selvisi syy. miksi kannattaa samaa vihollista yrittää ottaa kiinni niin asioista tuli paljon mielekkäämpiä. Ne questit myös olivat hyvin selkeyttäviä ja palkinnot niistä olivat ihan kivoja. Varsinkin roolipelaaja voisi nauttia niistä kekseistä, joilla saa companioninsa tuplasti isommaksi.
Mitä te tätä enää tuijotatte vaan battlaamaan siitä!
PS. siinä sinisiä metsästäessänne voitte vilkaista myös keskustelua tästä sinisestä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)