Minulla on muutama kaveri facebookissa, jotka ovat kärkkäitä eläin- ihmis-, luonnon-, yms. oikeuksien poulustajia. He puolustavat omaa näkemystään niin vauhdikkaalla ituhipin voimalla, että välillä ei perässä meinaa pysyä. Mikä siinä onkin, että ne jotka eniten ajattelevat maailman parasta, ovat kaikkein vauhkoontuneimpia ja niin aiheuttavat vieraannusta ja vastareaktioita.
Yksi näistä ystävistäni linkkasi ajankohtaisen ja turkistarhauksen kansalaisaloitetta koskevan linkin seinällään. Linkki ohjautuu YLE:n viikon kysymys -sivulle, missä kysytään suhtautumisia turkistarhaukseen. Tietenkin jäin lukemaan kommentteja, koska niissä yleensä on helmiä sen mielenkiintoisen lian joukossa. Sitä osaa kyllä ihmetellä ihmisten tyhmyyttä mitä tahansa kommenttiosuutta lukiessa, mutta ei tarvinnut montaa vilkaista läpi, kun jo huomasi trolliansan toimineen. Ja hyvin huonon trollin tekemän ansan vielä kaiken lisäksi. Mahdollisesti trollia trollattiin itseäänkin, jotta kommenttien huonous voitiin maksimoida.
Mikä siinä on, että trolli on niin vaikea tunnistaa? Yleensä sitä ei halua tunnistaa, ei edes ajattele, että kyseessä on provo. Miksi me hyväksymme niin helposti, että kanssaihmiset voisivat olla niin täysiä ilmapäitä ja ajattelevat noin tyhmiä asioita. Hyvä provohan herättää keskustelemaan, joten siinä mielessä "Kokoomusnainen käärmeennahassa:D" oli hyvä trolli, koska ainakin minut pisti ajattelemaan vakavasti asioita. Valitettavasti ei sitä asiaa lainkaan, mitä trollilla yritettiin.
Aina on fiksua olla hiukan epäileväinen ja kriittinen, mutta tässä asiassa, kuten kaikissa asioissa makkaralla on kaksi päätä. Liian kriittinen ei kannata olla, koska sillä pilaa kaiken ilon. Suosittelen sellaista taktiikkaa, että vakavissa ja merkitsevissä asioissa pidetään pää kylmänä, mutta huumoria tavoittelevissa, esim. feissarimokissa uskotaan sinisilmäisesti kaikki ja nauretaan hölmöille ihmisille. Niin kauan kuin se ei vahingoita ketään tai mitään, kukaan ei pummi rahaa tai palveluksia tai kyseessä ei ole vakavat yhteiskunnalliset aiheet, miksi emme voisi nauraa. Naurakaamme edes sille, että joku on niin hassun jutun keksinyt, vaikkei se ihan totta olisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti