Nykyään tuntuu, että herään aina aiemmin kuin pitäisi tai tarvitsisi. Tänäänkin olisin saanut uinua suloisesti ja pitkään, mutta kuusi tuntia tutineena en enää saanut pidettyä silmiä ummessa. Siinä aamu-unisena ja hiekkasimmuisena kun koneella istuu ja epätoivoisesti kiertää Outlandia ympäriämpäri parin noden toivossa, on yleensä aikaa myös ajatella. Winampista pauhaa Turmion Kätilöiden "Liitto" ja sen sanat saavat minut irvistämään. Esimerkiksi kohdat "tuokaa ruokaa/ ilman suuta kansa huutaa/ ja vaihtaa aterian/ aseisiin ja materiaan" ja tietenkin "liitto kestää/ ja kansa huorii".
En tiedä, mitä pojat ovat ajatelleet Liittoa raapustellessaan, mutta minun korviini se haiskahtaa kovin yhteiskunnalliselta kannanotolta. Mietin usein käsitettä "yhteiskuntasopimus" ja sitä, kuinka vaikea sitä olisi rikkoa. Me olemme jääneet järjestelmän pyörteisiin, jossa vain harvoilla on suu ja vielä harvemmilla järjen ääni. Mielikuva poliitikoista on pöhöttynyt, mahakas ja omaan napaan tuijottava. Minulle-tähän-mitä-vain-irti-voin-repiä -asenne tuntuu leimatuvan yhä useamman päättäjämme otsaan. Eduskuntaan pääsee kaikenlaista ihme hiihtäjää ja kansa sen kun äänestää. Älkää ymmärtäkö väärin, en minä politiikasta mitään ymmärrä. Kunhan jaan teille tuntemuksiani.
Miten pääsee irti yhteiskuntasopimuksesta? Miten voi lopettaa sen, ettei enää suostu katsomaan ohi kun vääryyttä tapahtuu? Olen tiukasti sidottu valtiooni, en voi mennä muualle ja moneen muuhun valtioon verrattuna Suomi on turvallinen paikka asua, en haluaisi lähteä kotimaastani. Käyttäisin jopa sanaa isänmaa, jota kohtaan rakkaus on syvä. Isänmaanrakkaus minun tapauksessani ei ole mitenkään äärimmäistä ja ehkä haluaisinkin kuvailla sitä enemmän moderniksi, rauhalliseksi rakkaudeksi. Tässä sitä sitten ollaan: rakastetaan maata, jonka päättävät syytävät rahaa omiin taskuihinsa ja muihin valtioihin, kun omassakin olisi tekemistä.
Tässä sitä ollaan lukemassa lehtiä, joissa kerrotaan vanhusten huonosta kohtelusta, perheväkivallasta, poliisin lakkauttamisesta ja osinkojen jakamisista. Tässä sitä luetaan ja kuunnellaan kommentteja, jotka ovat rasistisia, syrjiviä ja toisinaan aivan mielettömiä. Puhutaan hyvinvointivaltiosta, vaikka ihmiset sen sisällä voivat huonosti. Valtiosta, jossa köyhyys on itseaiheutettua, alkoholismi on okei, tupakoija on ihmiskunnan syöpä, opiskelijat halutaan äkkiä uraputkeen ja uraputket johtavat työttömyyskassaan. Tässä sitä on valtion, jossa on pulaa työntekijöistä, mutta pärstäkertoimen ja iän mukaan palkataan tai sitten ei. Tässä on valtio, jossa annetaan ymmärtää, että ylikoulutetut eivät pysty ns. paskaduuneihin ja väitetään myös, että kyllä tekevälle töitä aina riittää. Tässä on valtio, jossa junalla matkustaminen maksaa saman verran kuin lentokoneellakin. Tässä on valtio, jossa koira ei saa käydä metsässä asioillaan vaan ajetaan asfalttiviidakkoon ja tässä on myös valtio, jonka porsas elää lyhyen ja surkean kivulloisen elämän ennen kuin päätyy markkinoita hallitsevien kauppaketjujen tiskille. Noin muutaman esimerkin listatakseni.
Ne ylikaupalliset, tuhlausta ja törsäilyä, kulutusjuhlaa lisäävät kauppaketjut sentään tarjoavat tasaisia työpaikkoja, joten voitaisiinko jakaa joka kansalaiselle luomuruokalisä, että voitaisiin tukea valinnoillamme sitä iloisen possun elämää. Pakko se meidän on kuluttajina tehdä, ei valtio sitä tee. Ostetaan vähän kalliimpaa lihaa ja säästetään sitten muusta, kuten esimerkiksi Hollywood-viihteestä.
Tämä meni nyt vähän ylitsevuotavaksi jaaritteluksi, vaikka pointtina oli vain tuoda esiin kysymys siitä, voidaanko nykyään kuvitella olevan voimassa yhteiskuntasopimus ja milloin kansalaisella on oikeus olla antamatta tukeaan maan johdolle. Ja ehkä myös herätellä rauhanomaista kysymystä siitä, jokohan se aika olisi kohta käsillä...
Valitettavasti tuubi ei tarjoa tämän parempaa versiota Kätilöiden biisistä, mutta tulee kai se huonommalla laadullakin selväksi mistä on kyse. Nauti! Ja mieti - aina voi miettiä vaikkei vaikuttaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti