Hyvää maanantaita!

...tai siltä se ainakin tuntuu. Tiedättehän ne aamut, jolloin kaikki on vähän pielessä ja mälsistää. Jos keksisin tarpeeksi hyvän syyn, että saisin omatuntoni hiljaiseksi, jäisin vain kotiin enkä menisi luennoille ollenkaan. Plääh!

Ajattelin näin MoP:n julkaisupäivän kunniaksi muistella ikimuistoisimpia hetkiä WoWissa, koska niistä tulee aina parempi mieli.

Ensimmäisenä tulee mieleen se päivä, jolloin aloitin. Cata oli juuri tullut, muistaakseni, ja siirryin Runes of Magicin bugisesta maailmasta ihanan tasapainoiseen ja sujuvaan WoWiin. Muutamat irl tutut näyttivät minulle tottakai koko mountti- ja pettiarmeijansa ensimmäisinä viikkoina, että tulipahan sekin puoli tutuksi.

Kolmas hahmoni oli trollihuntteri, ensimmäinen jota jaksoin kunnolla pelata. Muistan kerran olleeni niin hämmentynyt siitä, että kilta-invitestä kieltäydyttyäni se kutsuja vastasi takaisin, että ajoin dinollani suihkulähteeseen. Liityin lopulta tähän kiltaan, joka valitettavasti hajosi aivan turhaan draamaan ja niin jäi minulta sen hahmon pelaaminen.

Twinkkasin nelffihuntterin, jonka kanssa on ollut useita hauskoja hetkiä BG:ssä. Nelffissä on se hyvä puoli, että voi jättää pettinsä alas, kiivetä itse Wsg:ssä katolle, mennä shadowmeldiin ja seurata minimapista tulijoita. Ai vitsi se on kivaa ja yllätysmomentti on tietenkin aina hyödyksi. Tykkään myös juoda jotain, joka näkyy vastapuolenkin ruuduilla, että he voivat ajatella siellä "Ei saamari, taas tuo hullu huntteri". Parhaita hetkiä oli esimerkiksi se kerta, kun porukan rähjätessä toisilleen huomasin olevani battleground leader ja sain puhuttua ja kannustettua tyypit puhaltamaan yhteen hiileen ja voitimme. Sain vielä kiitosta siitä, kaikkea sitä näkeekin kun vanhaksi elää. Toinen hauska hetki oli, kun eräs holypaladin otti minut suojatikseen ja mentiin "keskelle" mähisemään. En edes katsonut mitä nappeja painoin, kunhan pompin ja rämpytin vaan. Saatettiin pitää viittä-kuutta vastapuolen pelaajaa siinä mähinässä mukana kahdestaan kun druidi haki lippua ja rogue suojasi omaamme. Voitettiin se 3-0, ehkä nopein BG ikinä. Mutta olipa hauskaa!

Yksi ikimuistoinen hetki sattui juuri muutama päivä sitten, kun juoksimme kiltalaisten kanssa randomwotlokdungeoneja ja joukkoomme sattui rogue, jonka aivot taisivat olla pelkkää pallivahaa. Viimeisellä bossilla tankkiamme ärsytti jo niin paljon, että kun tämä samainen sankari juoksi ensimmäisenä taisteluun, jäimme muut vain ympärille katsomaan kuinka hän sai viimeisen voitelun. Kun rogue itki miksemme auttaneet, yritimme selittää kuinka hän oli käyttäytynyt huonosti, mutta eihän huonostikäyttäytyvät ikinä sitä halua kuulla. Menetimme kuulemma ryhmän parhaimman dps:n ja muuta lässytystä. Noh, meni se bossi alas ilmankin tätä henkilöä ja totesimme, että on parempi jättää hänet sinne miettimään tekojaan ja lähdimme partysta ressaamatta. Voi vitja, kuinka se tuntuikaan mukavalta ja niin oikeutetulta - ja vähän epäkohteliaalta.

Ikimuistoista oli myös se, kun kerran ropeserverillä törmäsin kahteen worgeniin, jotka lähekkäin ilman vaatteita seisoivat syrjäisellä kalliolla, eivätkä tehneet tai puhuneet näkyvästi mitään. Koska olin vielä vastapuolen pelaaja silloin, en voinut vastustaa kiusausta jäädä hyppimään heidän ympärillä olevaan lammikkoon. Lapsellisuus ei katso ikää, eihän?

Olen ollut myös lukuisissa dungeoneissa, jossa alkuperäisen viiden pelaajan sijasta samassa instassa onkin piipahtanut parisenkymmentä eri pelaajaa vain minun ollessa alkuperäinen starttiviivalta lähtenyt. Kerran muistan kertoneeni eräälle uudelle tulokkaalle mitä siihen mennessä oli tapahtunut ja hän pyysi minua lopettamaan, koska ei voinut pelata nauraessaan vedet silmissä.

Jonain päivänä vielä osallistun massaworldPvP:hen, enkä vain pikkuisena lowlevelgoblinia, joka cheeraa vieressä ja halii kaikkia vastapuolen kuolleita. Nämä esimerkkini eivät varmaankaan olleet niitä tavanomaisia, koska en muista niitä kertoja kun jotain eeppistä on tippunut tai tuskin tulen ilolla muistelemaan kuinka juuri äsken sain vihdoin twinkilläni ambassadorin aikaiseksi. Title, joka ei enää merkitse mitään, jos sen näkee lowlevelillä, että se siitä työstä. Eli parhaimmat hetket on niitä kun tapahtuu jotain odottamatonta, niistä olen nauttinut eniten.

Hauskaa pandailua!