Pullollinen hiekkaa

Kotiserverinäni toimii Argent Dawn (AD) joka taitaa olla isoin EU-serveri. Se on myös vilkkain ropeserveri ja sen myös huomaa. Näin vähemmän ropettavalle ja enemmän vain pelaavalle AD on ihana paikka. En siis sano, etteikö se olisi mukava myös aktiivisemmin ropeltavallekin, mutta tavallista pelaamista helpottaa auction house (AH) täynnä tavaraa. Hinnat saattavat huimata päätä, mutta koska omakin myyntitavara liikkuu niin vikkelään, ei rahasta ole pulaa.

Kiltakaverini pyysi minua tekemään hänelle Vial of the Sandsin, koska kerran tylsyyttäni sen reseptin alkemistilleni grindasin. Hankalaksi sen tekemisen tekee erilaiset määrät materiaaleja, joista osa ostettavia, osa etsittäviä. Niinpä ajattelin tehdä helpottavan listan, jota tarvittaessa voi käyttää apuna.

Vial of the Sands

1x Pyrium-Laced Crystalline Vial        5000g/kpl (ostettava)
8x Sands of Time                                  3000g/kpl (ostettava)
12x Truegold (alkemisti tekee)       sis. 3x Pyrium bar/kpl
                                                               10x Volatile Fire/kpl
                                                               10x Volatile Air/kpl
                                                               10x Volatile Water/kpl
8x Flask of the Winds (alkemia)            8x Volatile Life/kpl
                                                               8x Azshara's Veil/kpl (herb)
                                                               8x Whiptail/kpl (herb)
8x Flask of Titanic Strength (alkemia)  8x Volatile Life/kpl
                                                               8x Cinderbloom/kpl (herb)
                                                               8x Whiptail/kpl (herb)
8x Deepstone Oil (alkemia)                   8x Albino Cavefish (fishing)

Tämä tarkoittaa siis yhteensä:
- 29 000g
- 72x Pyrium orea (tai 72 Elementium baria ja 216 Volatile Earthia)
- 120x Volatile Fire
- 120x Volatile Air
- 120x Volatile Water
- 128x Volatile Life
- 64x Azshara's Veil
- 128x Whiptail
- 64x Cinderbloom
- 8x Albino Cavefish

Cavefishit saa helposti kalastamalla Deepholmissa, monet ainekset Uldumista (sis. ostettavat asiat), Volatile Airit kannattaa grindata Vortex Pinnaclesta, Volatile Firet kalastaa Mount Hyjalilta, Volatile Waterit Muddied Water Elementtejä tappamalla Twilight Highlandsilla ja Volatile Lifejä tulee herbatessa.

Tässä vielä linkki Wowheadiin. Kommentteja kannattaa wowheadissa lukea, koska sieltä saa hyviä neuvoja mistä mitäkin kannattaa etsiä. Valitettavasti nuo ostettavat asiat eivät halpene reputationilla ja siksi joskus tuleekin halvemmaksi ostaa valmiina koko mountti eikä grindata materiaaleja itse. Vial of the Sands resepti tippuu vain alkemistille arkeologioimalla Uldumissa ja siinäkin todennäköisyydet ovat aika pienet. Hyvä puoli Sandstone Drakessa tietenkin on se, että se on 2-seat-mount, eli voit ruveta taksiksi sen kanssa ja aina joutua kuskaamaan ystäviäsi ympäri Azherothia. Jippii!

Hatunnosto kuitenkin kaikille, jotka tämän "heppasen" ovat jaksaneet itselleen hankkia!

Kesäquestausta ja kiltoja

Kesän tullen internet hiljenee. Mörpeissä sen huomaa helposti kun killat kuihtuvat ja jopa kuolevat kesän tultua. Joka vuosi sama juttu. Se, joka etsii itselleen vakituista kotikiltaa onkin jännän äärellä kesäisin. Kesä on itseasiassa paras aika killanetsijöille, sillä jos löytyy kesähelteilläkin aktiivinen kilta, on hyvin todennäköistä, että sama kilta hyrrää vielä talvellakin. Kesäisin ei kannata kuitenkaan olla turhan nirso kiltojen suhteen, sillä vain ns. zerg-killat pystyvät tarjoamaan satoja jäseniä online samaan aikaan. Ja ne ovatkin niitä hiljaisimpia kiltoja. Eli jos kaipaa pientä, tiivistä kiltaa ja vihreää chattia, kannattaa katsella niitä muutaman kymmenen hengen kiltoja, joissa on edes yksi ihminen melkein aina online mihin tahansa vuorokauden aikaan. Se lupaa hyvää syksylle ja pysyvää kotia.

Kiltaa kannattaa etsiä myös pelin ulkopuolisista väylistä. Ingame guildfinder on siitä huono, että se järjestyy listauksen mukaan (tai mahdollisesti jopa perustamisen mukaan), eli aktiiviset killat saattavat löytyä satoja ja taas satoja kiltoja jo selattua. Eikä ole mitään takeita mikä kilta on vielä elossa ja mikä ei, mutta hyvä vihje on jäsenmäärä. Lvl25 kilta jossa on vain kourallinen jäseniä on mahdollisesti jo kuollut ja taas kaikki killat joissa on vain yksi jäsen on hyvä sivuuttaa suoraan. Ellei kilta sitten ole vasta aloittanut ja jostain syystä tarjoa juuri sitä, mitä ollaan etsimässä. Hyvä killanetsimisvinkki on myös whisperata jollekin killassa olevalle henkilölle ja kysyä aluksi jotain muuta kuin jäsenyyttä. Vastauksen sävy voi kertoa paljon killassa olevista tyypeistä, joten rohkeasti vaan kuiskailemaan!

Kesän hyvä puoli on tietenkin se, että kun pelissä on hiljaista, siitä on helpompi irtautua tekemään muuta. Minä tykkään kokkailla kesäisin, koska torilta saa vaikka mitä ihanaa. Ajattelinkin tässä antaa pari ruokavinkkiä, jos niiden avulla selviäisi vaikka syksyn pimeisiin iltoihin kun kaverit tulee takaisin pelaamaan. Ensinnäkin perunat on kesäisin aivan must juttu. Kesäpotut ei vaadi paljoa vaivaa ja multaisenakin ostetut on helppo pestä. Suosittelen pesuhanskoja, koska niillä pääsee helpommin puhdistamaan pienet koloset ja on ystävällisempiä ranteille kuin harjat. Keitettyjen perunoiden kanssa voi tarjoilla lohta tai jauhelihakastiketta.

Itse tykkään tehdä kermaista jauhelihakastiketta sipulin kanssa. Maustan jauhelihan paistuessa soijalla, lihaliemikuutiolla ja kolalla. Kyllä kyllä, luit oikein. Kolaa laitan jauhelihakastikkeeseen. Kuulostaa ihmeelliseltä? Kokeile niin et ihmettele enää. Muutamaa ruokalusikallista enempää ei kuitenkaan kannata laittaa tai kastikkeesta tulee liian makea ja syömäkelvoton. Kikka kolan käytössä on myös se, ettei se saa olla "liian hapokasta" eli hetken seisonut kokis tai pepsi on parempi. Lihaliemikuutiot valkkaan yleensä luomupuolelta, sillä Reformin lihaliemikuutiot ovat pehmeitä, joten sekoittuu hyvin pienemmälläkin nesteellä ja on aika paljon paremman makuisia myös. Lohen kanssa voi tarjoilla kermaviilikastiketta, eli kermaviiliä johon laittaa yrttisuolaa ja tilliä. Molempia reilulla kädellä. Soossin kannattaa antaa maustua jääkaapissa jonkun tovin ennen tarjoilua.

Jälkiruoaksi kelpaa kesäisin vaikka vesimeloni, mutta parastahan Suomen kesässä on mantsikat. Mantsikoista kannattaa valita torin versio ja luomu, jos mahdollista. Kaupan mantsikat on vähän liian kirpeitä ainakin minun makuuni, mutta menee hyvin jäätelön kanssa. Jätskinä suosittelen laktoositonta vaniljaa, koska se on hitusen makeampaa kuin tavallinen kermajäätelö.

Vuodenaika on myös hyvä mitä ihmeellisimmille projekteille pelissä. Varsinkin questiachievementit on viihdyttävää tekemistä, koska ne ovat yksinään puuhastelua suurimmalta osin. Itse otin taas työkse loremasterin ja Feralaksen viimeiset questit kun saan tehtyä, on vanha maailma koluttu. Yritin kerran aiemminkin, mutta Outland on vain ihan mahdoton jaksaa questata läpi. Onneksi aloitin silloin siitä. Pakko se on silti uskoa, että josko tällä kerralla sitä jaksaisikin. Toivottakaa onnea!

Kyllä nörtti osaa!

Tänään päätin uusia blogin ulkoasua. Ei siitä täydellinen tullut, mutta ainakin persoonallinen.

Ennen riitti nörtin leimaksi, että osasi laittaa dossista Lemmingsin pyörimään, mutta tänä päivänä tuntuu, että pitäisi tietää yhtä sun toista siitä sun tästä. Huomaan sen varsinkin koulussa ollessani. Jos luokkahuoneen konetta ei saa toimimaan, suostun sitä vilkaisemaan yleisön painostuksesta ja teen koneelle samat asiat jolla kotikoneeni jo toimisi. Mutta se, että osaa käyttää omaa koneettaan ei tarkoitakaan, että isoissa järjestelmissä ja erinäköisissä teknisissä vempaimissa kiinni oleva vähän vanha masiina puksuttaisi samalla tavalla. Yleensä kun koulussa joku kone kiukuttelee, vältän katsekontaktia. Mainehan siinä menee nörtiltä, kun osaa vain pelata muttei korjata! Pitäisinkin itseäni enemmän henkilönä joka nauttii tietokoneenkäytöstä. Se ei vaatisi osaamista. Osaaminen kaipaisi tietoa koneen osista, koodaamisesta, eri sovelluksista ja minä kun kyselen näitä asioita aina googlelta. Tai virtuaalisilta vierustovereilta.

Jos siis jotain ulkonäöllisiä seikkoja tässä blogissa ilmenee, jotka kirvelevät silmää niin hihkaise. Raavin päätäni, mutten lupaa mitään. Seuraavaksi ajattelin ihmetellä miten niitä hakusanoja saa lisättyä, vai lisäävätkö bloggaajat niitä tosiaan käsin?

Classiesittelyssä huntteri

Hunter. Tai tuttavallisemmin huntard.

Huntteri on hahmoluokka, jota suosittelisin ensimmöiseksi hahmoksi varsinkin kokemattomalle mmo-pelaajalle. Huntteri on dps (damage per second, oikeammin dd eli damage dealer), joka tarkoittaa sitä että huntterin pääasiallisena tehtävänä on tehdä vahinkoa vihollisiin (vrt. tankki tai healeri). Wowista puhuessa joutuu käyttämään oksettavaa jargonia, mutta suomeksi nämä kaikki kuulostaisivat vielä huonoimmilta. Huntteri voi myös crowd controllaa, eli muulla kuin nopealla tappamisella esim. viivyttää vastustajia jääansoillaan tms. Tässä välissä tunnustan, että kovin huntterini on levelillä 67, joten lukijan on pidettävä mielessä, että kaikki mistä kirjoitan koskee lähinnä low-leveleitä.

Huntteri on ranged dps, eli pysyy taistelussa kauempana ampumassa. Huntteri käyttää jousta, pyssyä tai varsijousta aseenaan ja osan damagestaan huntteri tekee petillään. Huntterin petti on aivan eri asia kuin MoPissa tullut pokemon-systeemi. Peteillä ei ole omaa talent-puuta vaan sen kyvyt määrittyvät sen mukaan valitaanko petille cunning, ferocity tai tenacity. Tämän enempää ei kannata minun tässä peteistä löpistä, koska on niinkin mainoa paikka kuin petopia olemassa. Keskityn enemmän käytännön asioihin.

Huntteri voi pitää mukanaan vähintään yhtä pettiä ja heti alusta alkaen huntterilla on valmiina petti. Kun huntteri oppii kesyttämistaidon (tame), voi pettiä vaihtaa edellisen jäädessä talliin (stable). Yritin tässä päivänä eräänä googlettaa mitä petille tapahtuu tallissa ollessa, mutta vain vanhaa tietoa löytyi kunnolla. Eli vaikka laittaisit petin talliin ja antaisit sen olla siellä kun itse saat kymmeniä leveleitä, ottaessasi petin pois tallista, se automaattisesti nousee hahmosi levelille. Tasan samalle levelille, ei kolme leveliä alemmas, kuten yhdellä vuoden 2011 sivustolla sanotaan.

Joskus muinoin huntteri tarvitsi manaa, joten siitä on muistona joitakin spirit+agility esineitä pelissä. Nykyään huntteri käyttää focusta, jota palautetaan taistelussa steady shotilla. Steady shottia on MoPin myötä voinut ampua myös liikkuessa. Huntterilla on helppo tehdä hyvää damaa perusgearilla ja parin nappulan rämpyttämisellä, siksi se sopiikin ensimmäiseksi hahmoksi hyvin. Muutamia asioita tietenkin on, mitä pelatessa on hyvä newbienkin muistaa, esim. milloin on hyvä dismissata petti, ettei se pullaa (pull, vetää, aggrota) puolta instaa (instance, dungeon). Kuitenkin huntteri tarjoaa myös kokeneemmalle pelaajalle pelattavaa. Ansojen kanssa leikkiminen vaatii ihan erilaista keskittymistä, varsinkin PvP:ssä.

Huntterin pelaaminen tarjoaa erilaista kivaa muihin hahmoluokkiin verrattuna varsinkin erilaisten pettien metsästämisen muodossa. PvP:ssä kannattaa olla erilainen petti (mahdollisesti cunning) kuin instoja juostessa (esim. buffin antava ferocity) ja soolotessa pettiä voi käyttää tankkina (tenacity). Myös wow-penistään voi kasvattaa rarejen (rare, harvinainen eli harmaalla lohikäärmeellä reunustettu vastustaja) hankkimisella. Itse halusin silloiselle lvl 24 twink-hahmolleni instoja varten hopeanharmaan ketun kääpiöiden alueelta, koska ketut tanssivat käskystä. Kettuja saa tietenkin muualtakin, mutta pitkään pelanneet tunnistavat ja ehkä vaikuttuvat hienosta ja harvinaisesta petistä. Ei tietenkään low-level rareista niinkään, mutta niiden metsästäminen on kivaa, varsinkin jos niitä joutuu hakemaan vastafactionin alueelta.

Hunttereiden maine on kehno, tai oikeammin huntterit ovat yleisen pilanteon kohteina. On termi huntard, jolla viitataan siihen, ettei huntterit (tai niiden pelaajat) yleensä osaa käyttäytyä tai muuten töppäilee. On myös termi hunterloot, jolla viitataan siihen, että huntterit ovat saaneet maineen needata instoissa esineitä, jotka eivät varsinaisesti ole hahmolle sopivia. Olenkin kuullut lauseen "every loot is hunterloot". Huntterit käyttävät leatheria levelille 40 asti ja siirtyvät sitten mailin käyttöön. Huntterille päästatti on aina agility ja gearissa pitääkin olla agilityä, että huntteri voi sitä needata. Strength on esim. retripaladinille eli meleedps:ille, dodge ja parry ovat tankille, intelligence ja spirit ovat castereille, spirit lähinnä healereille. Staminaa tarvitsee tankki, eikä se huntterillekaan huonoa ole, mutta jos gearissa on muuta kuin agia ja sen lisäksi staminaa, on se jollekin muulle tarkoitettu kuin huntterille. En voi liikaa painottaa tätä ja jostain syystä itseäni ärsyttää suunnattomasti loottisääntöjen rikkominen tai omastani eriävät mielipiteet. Monesti kuulee "se on mulle parannus" tai "mä tartten sitä mun offspecciin/altille". Eikä näissä selityksissä sinänsä ole vikaa, kunhan kysyt ensin onko se muista ok. Kohteliaisuudella pääsee pitkälle, ninjaamisella saa usein kengästä.

Joka tapauksessa siis hunter on kiva hahmoluokka, jonka professioniksi menee leatherworking. Lw on raskasta ja pitkäveteistä hommaa, jos ei ole varaa maksaa auction housesta kaikkia tarvittavia nahkoja. Huntterin on kuitenkin helppo mennä luontoon ja tappaa sielunsa kyllyydestä possuparkoja ja viedä niiden lihat ja nahat. Lw:stä on jopa hyötyä huntterille verrattuna esimerkiksi restoshamaaniin.

Jos joku asia jää mietityttämään, niin jätä kommentti. Vastaan mieluusti ja jos on kysymys johon en osaa vastata, etsin tiedon jostain tai kokeilen :)

Katolisen kirkon keisari

Uusi paavi on valittu! Miten se minun elämääni vaikuttaa, sitä en tiedä. Kiinnostavaa se on kuitenkin.

Aika leppoisaltahan tuo näyttää verrattuna edelliseen Sith Lordiin. Vanhahan alkaa jo olemaan, mutta paavius taitaakin olla ainoa virka, missä ikä tuo lisää kunnioitusta.

Franciscus I on vuosisatoihin ensimmäinen joka ottaa uuden nimen. Hän on myös ensimmäinen latinalais-amerkikkalainen paavi ja ensimmäinen Euroopan ulkopuolelta tullut paavi. Eikä unohdeta, että hän on myös ensimmäinen jesuiitta, joka on noussut paaviksi. Uuden nimen valinta sopii siis erinomaisesti kuvaan.

Jos kuvaukset nöyrästä paavista pitävät paikkaansa, ja oletus siitä, että konservatillisuudeltaan pystyy myös uudistuksiin, jään vain innolla odottamaan mitä tästä seuraa.

Lue lisää taloussanomista tai mtv3-sivuilta.

Tässä ihan nokkela nunna kuvaa uuden pomonsa duunia.

Terveisin,
Henkilö, joka käy kirkossa yleensä vain ihastelemassa rakennuksen ikää

Pimp my grandparents!

"Trix punastui, mutta ennen kuin hän ehti uudelleen ladata ja laukaista, Emma Davenport, joka piti tällaista kiistaa häijynä ja sivistymättömänä, ehätti väliin.
- Minua on aina ihmetyttänyt, miksi me kaikki luemme kyllä mielellämme köyhistä ihmisistä ja itkemme heidän surkeaa kohtaloaan, mutta todellisessa elämässä emme ole heistä kiinnostuneita.
- Luultavasti taitava kerronta saa meidät ihailemaan köyhyyttä, mutta kyllä minusta todellisuuskin on kiinnostavaa - köyhyyskin, jos vain oppii näkemään ja ymmärtämään, sanoi Polly hiljaa ja siirsi tuolinsa neiti Perkinsin kylmästä läheisyydestä Emman lauhkeaan piiriin.
- Mutta mitä sitten olisi tehtävä? En käsitä millä tavoin me tytöt voisimme auttaa enemmän kuin jo autamme. Meillä ei ole rahoja hyväntekeväisyyteen, ja vaikka olisikin, emme osaisi käyttää niitä oikein, sillä eihän meidän ole sopivaa mennä nuuskimaan törkypesiä ja metsästää tarvitsevia, sanoi Fan, joka viime aikoina oli ruvennut ajattelemaan muutakin kuin itseään ja tunsi päivä päivältä kasvavaa kiinnostusta lähimmäisiinsä."

Näin lukee Louisa M. Alcottin suomennetussa, vuoden 1968 painetussa kirjassa Tytöistä parhain (julkaistu alunperin 1870-luvulla). Luen usein vanhoja tyttökirjoja ja pohdiskelen niissä esitettyä naiskuvaa ja -ihanteita. En kuitenkaan aikonut jaaritella tällä kertaa naisten asemasta tai tasa-arvosta, josta minulla olisi kyllä paljon sanottavaa, vaan auttamisesta.

Näin metrosta pois hypätessäni eilen mainoksen, joka havahdutti. Se oli yhteisvastuukeräyksen mainos, jossa oli isolla kirjoitettu "RYHDY ENKELIKSI". Lisää mainoksesta voi lukea täältä. Lupaus enkelinpaikasta mainoksen mukaan on mahdollista saavuttaa lahjoittamalla rahaa. Kuinka monta kertaa olenkaan lukenut mainoksen, jossa pyydetään lahjoittamaan rahaa ja parantamaan siten maailmaa! Ja kuinka monta kertaa olen lukenut hyväntekeväisyysjärjestöistä, jotka vetävät välistä tai ovat kokonaan huijausta. Yhteisvastuukeräys herättää jollain tasolla luottamusta, mutta mainos sai minut epäilemään taas tarkoitusperiä. Onhan se helpompi antaa rahaa, kuin aikaansa, mutta miten ihmeessä se raha auttaa yksinäisiä vanhuksia? Palkataanko sillä rahalla seuraa? Siis maksullista seuraa vanhuksille? Pimp my grandparents.

Miksei koskaan näe mainosta, jossa lukisi "Tule pelaamaan korttia tunniksi vanhustentalolle, kävisikö vaikka keskiviikko?". Omat isovanhempani ovat kaikki siirtyneet jo paremmille metsästysmaille, eikä minulla ole siis ensikäden kokemusta vanhusten oloista. Silti seuraan huolestuneena otsikoita vanhusten huonosta pidosta Suomessa. Aina tämmöisen jutun kohdatessani pieni ääni päässäni huutaa "mikä hiton hyvinvointiyhteiskunta?!". Viimeisen isovanhempani kun näin viimeistä kertaa, mummoni ollessa jo runsaaseen yli yhdeksänkymmenen ikävuoteen päästyään, hän makasi sairaalan pesuhuoneessa sängyssä. Muualla ei kuulemma ollut tilaa. Muistan, että vierailulla oli ainakin äitini, siis mummin tytär, mukana. Mutta mummi ei voinut tunnistaa äitiäni, koska kenelläkään ei ollut aikaa tuoda mummilleni silmälaseja. Tai kuulolaitetta. Tai edes tekohampaita. Mummillani ei siis ollut minkäänlaista käsitystä ketkä häntä olivat tulleet ilahduttamaan vierailullaan. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, silmäni kostuvat edelleen kyynelistä sitä tilannetta ajatellessani. Niin yksin voiko ihminen viimeisillä hetkillään olla, kuin ikkunattomassa pesuhuoneessa ilman aistejaan, kykenemättä nousta sängystään.

Mummini oli kuitenkin onnellisessa asemassa, koska hän kykeni viimeistä viikkoa lukuunottamatta asua omassa kodissaan ja kävi toisinaan jopa itse kaupassa. En kiellä, ettenkö olisi hänen seuraansa pelännyt, koska hän oli pienen lapsen mielestä ärtyinen vanha rouva. Silti kunnioituksen arvoinen ja rakas monille. Ei kukaan ansaitse kuolla yksin pesuhuoneessa. Eikä viettää siellä viimeisiä päiviään. Kamalampaa kuvitella jonkun viettävän samanlaisessa asemassa viimeiset vuotensa, vuosikymmenensä. Kykenemättä itse mihinkään, mitenkään puolustamaan itseään. Tällaiset jutut kuin tämä, tämä tai tämä kertovat huolestuttavaa tarinaa. Googletapa "vanhus kadoksissa" ja katso kuinka monta osumaa sillä tulee.

Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Ei minulla ole mitään ratkaisua tähän asiaan, kuten tytöistä parhaimmalla Pollylla oli neuvoa ystäviään maksamaan parempaa palkkaa palvelijoille ja ompelijoille. Tässä kuitenkin ehdotukseni: Käykää vierailemassa isovanhempienne luona usein ja tervehtikää siinä sivussa muutamia muita vanhuksia, jos isovanhampanne asuvat vanhainkodissa tai vanhustentalossa vai miksi sitä nykyään kutsutaankaan. Älkää tuskastuko vanhuksiin, jotka juttelevat kaupankassan tai pankkivirkailijan kanssa loputtoman pitkältä tuntuvan ajan, koska se saattaa olla vanhuksen ainoa ihmiskontakti koko viikkona. Jos näette eksyksissä olevan näköisen vanhuksen, älkää kävelkö ohi, vaan kysykää onko hänellä kaikki kunnossa ja auttakaa pääsemään kotiin. Kuunnelkaa vanhuksia, koska niitä tarinoita ei voi mikään museo tai arkisto toistaa. Antakaa paikka vanhukselle bussissa, koska pienikin ystävällisyyden ja kohteliaisuuden osoitus ei voi koskaan vahingoittaa ketään. Ja tietenkin aina voi lahjoittaa rahaa niille, jotka järjestävät vanhuksille kivaa, kuten sinne Yhteisvastuukeräykseen (ymmärrän ironian).

Ennen kaikkea muistakaa, niin hankalaa kuin se välillä onkin, on kyse ihmisistä. Ihan samanlaisista kuin sinä ja minä.

Kuka astelee sillallani?

Minulla on muutama kaveri facebookissa, jotka ovat kärkkäitä eläin- ihmis-, luonnon-, yms. oikeuksien poulustajia. He puolustavat omaa näkemystään niin vauhdikkaalla ituhipin voimalla, että välillä ei perässä meinaa pysyä. Mikä siinä onkin, että ne jotka eniten ajattelevat maailman parasta, ovat kaikkein vauhkoontuneimpia ja niin aiheuttavat vieraannusta ja vastareaktioita.

Yksi näistä ystävistäni linkkasi ajankohtaisen ja turkistarhauksen kansalaisaloitetta koskevan linkin seinällään. Linkki ohjautuu YLE:n viikon kysymys -sivulle, missä kysytään suhtautumisia turkistarhaukseen. Tietenkin jäin lukemaan kommentteja, koska niissä yleensä on helmiä sen mielenkiintoisen lian joukossa. Sitä osaa kyllä ihmetellä ihmisten tyhmyyttä mitä tahansa kommenttiosuutta lukiessa, mutta ei tarvinnut montaa vilkaista läpi, kun jo huomasi trolliansan toimineen. Ja hyvin huonon trollin tekemän ansan vielä kaiken lisäksi. Mahdollisesti trollia trollattiin itseäänkin, jotta kommenttien huonous voitiin maksimoida.

Mikä siinä on, että trolli on niin vaikea tunnistaa? Yleensä sitä ei halua tunnistaa, ei edes ajattele, että kyseessä on provo. Miksi me hyväksymme niin helposti, että kanssaihmiset voisivat olla niin täysiä ilmapäitä ja ajattelevat noin tyhmiä asioita. Hyvä provohan herättää keskustelemaan, joten siinä mielessä "Kokoomusnainen käärmeennahassa:D" oli hyvä trolli, koska ainakin minut pisti ajattelemaan vakavasti asioita. Valitettavasti ei sitä asiaa lainkaan, mitä trollilla yritettiin.

Aina on fiksua olla hiukan epäileväinen ja kriittinen, mutta tässä asiassa, kuten kaikissa asioissa makkaralla on kaksi päätä. Liian kriittinen ei kannata olla, koska sillä pilaa kaiken ilon. Suosittelen sellaista taktiikkaa, että vakavissa ja merkitsevissä asioissa pidetään pää kylmänä, mutta huumoria tavoittelevissa, esim. feissarimokissa uskotaan sinisilmäisesti kaikki ja nauretaan hölmöille ihmisille. Niin kauan kuin se ei vahingoita ketään tai mitään, kukaan ei pummi rahaa tai palveluksia tai kyseessä ei ole vakavat yhteiskunnalliset aiheet, miksi emme voisi nauraa. Naurakaamme edes sille, että joku on niin hassun jutun keksinyt, vaikkei se ihan totta olisikaan.